Reijoset koulutiellä

                                                                                                                                  tiistai 10.4.2018

Reijoset koulunpenkillä – koulusivistyksen mahdollisuudet.

 

Kuningatar Kristiinan v. 1620 ja 1648 julistamien Koulujärjestysten mukaan Ruotsissa oli 4-tasoinen koulujärjestelmä.

1. Pedagogiot eli ns. ala-alkeiskoulut eli lasten koulu
2. Trivialikoulut eli ns. yläalkeiskoulu
3. Gymnaasi eli lukio
4. Yliopisto

      Turun triviaalikoulu alkoi v. 1641. Se jatkoi v. 1276 perustetun katedraalikoulun perinnettä, kun katedraalikoulu oli muuntunut yliopistoksi. Se oli kirkon pappisuralle tarkoitettu koulu, josta pääsi suoraan yliopistoon. Kaikki nämä koulutyypit olivat ruotsinkielisiä. Pedagogioita oli 21 vain kaupungeissa. Pedagogion ja Triviaalikoulun väliin piti mahduttaa vielä rippikoulu.

Triviaalikouluja oli 7. Ne perustettiin

- v. 1641 : Turku, Viipuri, Helsinki, Pori > Rauma 1698
- v. 1656 ; Uusikaarlepyy > Vaasa 1684
- v. 1682 ; Oulu
- v. 1690 : Hämeenlinna
- v. 1748 ; Rantasalmi > Kuopio 1788
- v. 1760 : Loviisa

       Kuten nähdään kouluja oli tarjolla rannikkokaupungeissa ja läänien pääkaupungeissa kuten Hämeenlinna ja Kuopio eli paikoissa, joissa oli virkamiehiä, sotilaita, pappeja ja kauppiaita. Rahvaalle oli tarjolla kirkon ylläpitämät pitäjän- tai kiertokoulut 1500-luvun lopulta lähtien, kunnes vasta 1858 perustettiin suomenkielinen koulujärjestys eli kansakoulu.
         Meillä on mahdollisuus tutustua Reijosten kouluttautumismahdollisuuksiin Rantasalmen ja Liperin historiakirjojen avulla. Vanhimmista kouluista saamme kiittää kirkkoa. Kirkolla oli yhteiskunnallinen velvollisuus ja oma intressi opettaa perustaidot lukeminen ja kirjoittaminen. Olihan Luther jo linjannut, että kansan pitää voida perehtyä itse Jumalan sanaan. Tosin raamattuja ei noihin koulutuksen alkuaikoihin ollut juurikaan saatavilla. Lukeminen aloitettiin Aapisesta - niin kuin nykyäänkin. Kun perus lukutaito oli saavutettu tuli oppikirjaksi Katekismus ja virsikirja.

Takkuiset alkuvuodet 1700-luvulla

       Rantasalmella yritettiin saada kansanopetus aloitettua Ison Vihan jälkeen v. 1738, mutta oikeasti vasta 1750-luvulla. Liperin kouluista meillä on tietoa koulun aloittamisesta 1720-luvulta.  Rantasalmella käynnistyi 1700-luvun lopulla kolmekin eri koulua; pitäjänkoulu, triviaalikoulu ja kadettikoulu. Kun Viipuri Ison Vihan jälkeen noin v. 1720 joutui Venäjän valtaan piti Viipurin trivialikoulun lähteä. Ensin se evakuoitiin Lappeenrantaan ja Turun rauhan jälkeen eteenpäin 1748 Rantasalmelle. Samassa rajansiirrossa Savonlinnakin joutui Venäjän puolelle ja siellä toiminut ns. pedagogio evakuoitiin myös Rantasalmelle. Tämä koulu kuihtui kuitenkin nopeasti pois kunnollisten tilojen puutteeseen.

Pedagogio

       Pedagokio oli Ruotissa ja Suomessa lasten  alkeiskoulu,. Pedagogion oppiaineet olivat ”kirkollisia” lukemisen opettelu Aapisesta, Katekismus sisältä ja ulkoa, virsikirjasta laulaminen. Pojille saattoi olla lisäksi kirjoitusta ja alkeislaskentoa. Tätä koulumuotoa oli Suomessa rannikkokaupungeissa 1600-luvulla mm. Turussa, Porvoossa, Viipurissa, Savonlinnassa, Naantalissa, Porissa ja Kokkolassa. !800-luvun puolivälissä nimi muuttui ala-alkeiskouluksi ja siitä edelleen kansakoulun alakouluksi.

Triviaalikoulu Rantasalmella

      Triviaalikoulu oli tasoltaan alempi oppikoulu, johon pitäjän jo kouluja käyneet virkamiehet, papit ja sotilaat laittoivat lapsensa. Triviaalikoulun opetuskieli oli ruotsi. Se oli 2-luokkainen ja sen pystyi selvittämään 2-4 vuodessa. Koulun tarkoituksena oli antaa alkeisvalmiudet jatko-opintoihin Porvoon lukioon ja edelleen Turun yliopistoon. Opetusta annettiin oikeastaan hyvinkin laaja-alaisesti verrattuna rahvaalle tarkoitettuun pitäjän- ja kiertokouluun. Aineita olivat kreikka, latina, teologia, historia, maantieto, filosofia, retoriikka laskento ja laulu. Rantasalmen väki oli kuitenkin haluton kustantamaan tätä koulua, kun ”siitä ei heille ollut mitään hyötyä”. Lapsia tarvittiin kotitöissä. Korkeampaa koulusivistystä ei sen aikaiseen toimeentuloon tarvittu. Kunhan osasi lukea, laulaa virsiä ja kirjoittaa oman nimensä. Niinpä kun Kuopio, tultuaan läänin pääkaupungiksi v. 1775, oli halukas ottamaan triviaalikoulun, se siirrettiin Kuopioon jo 1788 kuninkaan määräyksellä.

Pitäjänkoulu eli kiertokoulu

      Toinen rinnakkainen koulumuoto ns. pitäjänkoulu oli yritetty saada alkuun v.1738 - ennen triviaalikoulun ja pedagogion tuloa, mutta oikeasti se käynnistyi vasta 1755. Toiminta oli aluksi katkeilevaa johtuen milloin tilojen, milloin opettajan puutteesta milloin rantasalmelaisten haluttomuudesta kustantaa tätäkään koulua. V.1760 paikkeilla toiminta alkoi vakiintua. 1800-luvun alusta pitäjänkoulu muuttui kiertäväksi ja jatkoi tässä muodossa aina 1920 luvun alkuun asti kunnes kansakoululaitos vähitellen käynnistyi ja vakiintui.
       Kiertävä pitäjänkoulu oli rantasalmen lapsille se varsinainen alkeiskoulu, joka oli tarjolla ja mahdollinen kaikille kansankerroksille. Kiertokoulu tarkoittaa, että koulua pidettiin ikään kuin kurssimuotoisesti pitäjän eri  kylillä. Matkat olisivat olleet pitkiä ja hanakalia tehdä päivittäin. Helpompi oli viedä opettaja ja koulu kylille kuin oppilaat kirkonkylälle. Majoitus ja ruokinta olisivat olleet mahdottomia järjestää.  Kirkkoherra oli vastuussa koulun järjestämisestä, ylläpidosta ja kustannuksista.
       Opetuksen tavoite ja vaatimus oli oppia lukemaan Aapista ja virsikirjaa sisältä sekä katekismusta sisältä ja ulkoa. Kirjoitus ei varsinaisesti kuulunut opetusohjelmaan, mutta koulumestari sai antaa tätä opetusta eri maksua vastaan. Tuomiokapituli valvoi toimintaa. Jos koulu syystä tai toisesta keskeytyi, tuomiokapitulista tuli huomautus. 
         Opettajalle perustettiin oma virka koulumestari, joka vakinaistettiin 1755. Aluksi lukkari toimi koulumestarina. Pitäjänkoulu oli sillälailla tärkeä kaikille, että piti osata lukea ja kirjoittaa edes oma nimensä, että pääsi rippikouluun. Kirkkolain mukaan rippikoulu ja ensimmäisellä ehtoollisella käynti olivat  edellytys päästä vihille ja laillisesti naimisiin.

Kansakoulu.

       Kansakoululaitos käynnistettiin tunnetulla keisarin julistuksella ja Uuno Cygnaeuksen ehdotuksen mukaisesti 1858. Valtiolta tuli määräys, mutta ei toimeen panoa varten tarvittavia resursseja mm. päteviä opettajia puuttui. Rantasalmellakin pantiin pystyyn jo 1859 ”seisova koulu”- vastakohtana kiertävälle koululle, mutta se piti lakkauttaa 1863 oppilaiden puutteessa, kun huomattiin, että valitut koulumestarit eivät pystyneet toteuttamaan Cygnaeuksen vaatimusten mukaista opetusohjelmaa.
       Ratkaiseva edistysaskel koululaitoksen käynnistymisessä oli Jyväskylä Seminaarin perustaminen 1863. Sieltä tuli päteviä opettajia suomenkielisiin kouluihin. Toinen ratkaiseva tekijä oli, että Suomen Senaatti alkoi jakaa määrärahaa opettajien palkkaukseen. Kansakoulun onnistui käynnistyä uudelleen 1869 ja jäädä toimimaan.

Kadettikoulu

       Rantasalmella toimi Suomen ensimmäinen upseerikoulu vv.1779-1819. (Tarkemmin tulevissa artikkeleissa).

 Liperi

      Koulutoiminta käynnistyi, kun Ruotsin valtio ja lutherilainen kirkkojärjestys otti  Itä-Suomen hallintaan.

Kinkerit

       Kylänlukuja eli kinkereitä alettiin pitää Liperissä Isosta Vihasta siis 1720-luvulta lähtien. Liperin ev.lut. seurakunta oli perustettu v.1630. Kinkerit oli pakollinen kaikille, jotta saattoi osallistua rippikouluun, joka taas oli kirkkolain mukaan edellytys, että pääsi vihille ja saattoi mennä virallisesti naimisiin. Avioliitto, jota kirkko ei ollut siunannut, oli laiton ja rangaistava toimi. Kinkereiden vaatimustaso Liperissä oli sisälukutaito.
       Alussa kirjojen puuttuessa tehtiin lukuseteleitä, että toiminta saatiin käyntiin. Opetusvastuu oli ensisijaisesti velvoitettu vanhemmille. Jos vanhemmat olivat itse lukutaidottomia, lapset tuli lähettää lukkarin oppiin. Lukutaito testattiin kinkereillä. Kinkereillä piti käydä niin monta kertaa, että lukutaito lopulta hyväksyttiin. Tämä lukkariperusteinen kinkerijärjestys tuotti epätyydyttäviä tuloksia.
        Sen vuoksi annettiin v. 1762 säädös, että seurakuntien piti palkata koulumestari, jonka tehtävänä oli aloittaa ja antaa opetusta ns. pitäjänkoulussa. Pitäjänkoulun tärkein tehtävä oli lukutaidon opetus ja Kristinopin pääkappaleet sisältä ja ulkoa katekismuksesta. Koulumestarille määrättiin 10 eri opetuspaikkaa pitäjän suurimmissä kylissä. Samalla Liperin kirkkoherra hankki 600 kpl aapisia ja katekismuksia. Kansa halusi pappia opettajaksi, mutta heillä samoin kuin lukkarillakaan ei ollut aikaa istua kinkereillä ympäri pitäjää. Kinkeriaika oli 8-9 viikkoa talvisin. Yhden viikon aikana vedettiin läpi 4-5 kinkeriä. Liperissä oli pysyvä koulumestari v. 1807 lähtien. Koko ajan oli purnausta palkan maksamisesta ja opetuksen laadusta.
      Oppimistulokset olivat huonoja johtuen koulumestarien epäpätevyydestä. Jotain opittiin, mutta vain harvat oppivat riittävän hyvin esim. lukeakseen ja laulaakseen virsikirjasta. Rippikoulua alettiin pitää säännöllisesti 1766 lähtien.

Pysyvä koulu ja Kansakoulu

      Seuraava kehitysvaihe Liperissä oli, että v. 1857 perustettiin kirkonkylään pysyväkoulu. Tämä oli jo koulumaisemmin organisoitu, mutta edelleen kirkon vastuulla. Opetusta annettiin syksyisin ja keväisin kuukauden pituinen jakso. Oppiaineita olivat lukemien, kirjoitus, laskento ja raamatun historia. Talonpojillakin oli mahdollisuus laittaa lapsiansa kouluun. Toiminta takelteli varojen ja opettajan puutteen vuoksi. Kun sitten Jyväskylän Opettajaseminaari oli aloittanut 1863 ja kun v. 1869 lähtien Suomen Senaatti otti vastuun kirkolta ja alkoi avustaa opettajan palkkauksessa, oli mahdollista saada päteviä opettajia. Nämä kaksi asiaa olivat käänteentekeviä maaseutukansakoulujen kehityksessä. Näillä eväillä saatiin alkeiskoulu toimimaan. V.1872 jälkeen kansakouluopetusta on ollut jatkuvana tarjolla Liperissä. Alettiin jo ymmärtää kansakoulun olevan hyödyksi. Opetusohjelma oli nyt jo jotain enemmän kuin kiertokoulun katekismus ja virsikirja.  Otettiin mallia Cygneauksen ehdottamasta opetusohjelmasta tosin suppeammassa muodossa.  Aineita olivat nyt uskonto, raamatun historia, kirjoitus, laskuoppi, laulu, piirustus, Suomen historia ja Palestiinan historia.
      Tämä kehitysvaihe tuli isoisälleni Paavo Reijoselle (1861-1936) kreivin aikaan. Hänet lähetettiin Liperin alkeiskouluun ja sieltä edelleen Joensuun yläalkeiskouluun, (joka silloin oli jo 4-luokkainen lyseo). Valmistuttuaan 18 vuotiaana 1879 hän tällä koulutuksella ”kerkisi” kuitenkin olla töissä sukulaisten kaupoissa Joensuussa, Iisalmella ja Nurmeksessa. Näin hän näki aikalaisekseen jo aika paljon miten muualla kuin Mantilanniemellä eletään ja missä mennään. Vaikka hänestä lopulta tuli kuitenkin Mantilan isäntä ja omistaja, Paavo ymmärsi sitten laittaa nuoremmat lapsensa (VIII-suupolvi), jotka eivät voineet jäädä kotitaloon, ammattiin valmistavaan koulutukseen kaksi kansakoulun opettajaseminaariin , yksi kauppakouluun, yksi emäntäkouluun. Yhdeksännestä sukupolvesta, 1930-luvulta eteenpäin, lähdettiin sitten ”Paavonkin sukuhaarassa” lyseoiden ja tyttölyseoiden kautta yliopistoon. Myös ammattikoulun mahdollisuutta käytettiinkin hyväksi varsinkin naisten kohdalla; sairaanhoitajat kodinhoitajat. Näin kahdessa sukupolvessa tarjoutui mahdollisuus meidänkin sukuhaarassa siirtyä maataloudesta ns. kouluja käyneeseen yhteiskuntaluokkaan, itsenäiseen toimeentuloon ja palkkatöihin.
       Tämä pitkähkökin kuvaus koulujärjestelmien kehittymisestä Rantasalmella ja Liperissä oli tarpeen, jotta voi ymmärtää, missä vaiheessa missä sukupolvessa Reijosilla oli mahdollisuus kouluttautua maanviljelykulttuurista muihin ammatteihin ja itsenäiseen toimeentuloon.  
       Polvijärvi itsenäistyi Liperistä v. 1879. Samalla syntyi ajatus ja tarve saada oma koulu. Kansakoulu alkoi 1877 kirkonkylällä. Sotkumaan koulu saatiin ”vasta” 1904. Tämä oli vähän liian myöhään Mantilan Reijosille. Mantilasta lähdettiin kuten Isoisä Paavo Liperin ala-alkeiskouluun ja sitten Joensuuhun yläalkeiskouluun

Koulut kaupungeissa.

       Mutta kuinka ollakaan kaupungeissa koulumahdollisuudet olivat paremmat jo 100-50 vuotta aikaisemmin. Kaupungistuminen toi monenlaista koulutettua virkamieskuntaa. He halusivat lapsensa hyvän kouluun, joka antaa mahdollisuuden päästä yliopisto- ja virkamiesuralle. Ilmassa oli ajalle tyypillistä säätyläisasennetta. Kansakoulut katsottiin rahvaan kouluiksi. Lukiot ja lyseot olivat säätyläisten, kauppiaitten ja varakkaiden lapsille.

Kuopio

       Kuopio oli haalinut itselleen Rantasalmen takkuisesti edistyneen triviaalikoulun 1788. Kuopiossa ymmärrettiin koulun merkitys paremmin ja oli läänin pääkaupunkina enemmän varoja koulun ylläpitoon ja kehitykseen. Triviaalikoulussa koulussa oli oppiaineina jo runsaasti: uskontoa, raamatun historiaa, teologiaa yleistä historiaa, maantietoa, laskentoa, ruotsia, latinaa kreikkaa, venäjää vuodesta 1812 lähtien, ainekirjoitusta, piirustusta ja laulua. Kuopion triviaalikoulun nimi muuttui yläalkeiskouluksi v. 1844. Rinnakkain tämän kanssa ja samoina vuosina toimi Kuopion Lukio eli Gymnaasi 1844-1872. Ne olivat tässä vaiheessa 4-vuotisia ja ruotsinkielisiä. Nämä kaksi koulua yhdistettiin 7-vuotisksieksi Kuopion lyseoksi v. 1872. Kuopion kouluissa aloitettiin 1865 rinnakkaisluokat ruotsin- ja suomenkielisille. Vuodesta 1879 lähtien Kuopion Lyseo oli puhtaasti suomenkielinen.

       Ehkä lukijaa kiinnostaa tietää Lukioiden historia Suomessa kokonaan. Ensimmäinen Lukio perustettiin Viipuriin v. 1641. Turun rauhan vaikutuksesta Lukion piti lähteä aivan kuin Triviaalikoulukin. Lukio aloitti Porvoossa v.1723 ollen Turun katedraalikoulun ohella ainoa ylempi oppilaitos. Seuraavat Lukiot tulvat vasta 100 vuota myöhemmin. Kuopion Gymnasium 1848, Jyväskylän Lyseo ensimmäinen suomenkelinen 1858, Joensuun Lyseo toinen suomenkelinen 1865, Helsingin Normaalilyseo (Norssi) 1871 Kuopion suomenkielinen Lyseo 1872, Hämeenlinnan Lyseo 1872, Tampereen Lyseo 1884. Helsingin Realilyseo (Ressu) 1891.

       Yläalkeiskoulun ja Gymnaasin ainevalikoima oli jo niin kehittynyt ja kattava, että siitä oli mahdollisuus jatkaa suoraan yliopistoon. Rehtorina toimi itse J.V. Snellman. Niinpä Kuopion yläalkeiskoulusta valmistui ensimmäinen Reijonen, Nurmeksen maakauppias Henrik Reijosen poika, Juho Heikki Reijonen ensimmäisenä Reijosena ylioppilaaksi v. 1872. Hän opiskeli sitten nopeasti fil.kandiksi ja papiksi Helsingin Yliopistossa valmistuen v.1881.
        Kuopion koulujen erikoisuutena oli vielä, että siellä oli 1840-1860 luvuilla viisikin pientä yksityiskoulua. Niitä pitivät virkamiesten ja porvareiden, siis jo kouluja käyneiden virkamiesten, vaimot ” Neidit” kuten niitä kutsuttiin. Nämä olivat verrattavissa tämän päivän preppauskursseihin eliitin lapsille yliopistoon pääsyn varmistamiseksi. Oppilaita oli 15-20 ja 1 tai2 opettajaa. Koulu maksoi 5-6 markkaa/kk. Kun esim. rakennustyöläisen kuukausiansio oli 20-25 mk, oli selvää, että näihin kouluihin oli varaa vain virkamiehillä ja porvareilla. Yksi näistä kouluista oli Soldanin sisarusten pitämä 3-vuotinen tyttökoulu, jonka mm Minna Canth kävi.
       Kun vielä mainitaan, että ensimmäinen kirjakauppa perustettiin Kuopioon jo (!) 1847, täytyy myöntää, että Kuopiossa oltiin varsin vahvasti edistyksellisiä. Toisin kuin rannikkokaupungeissa kulkuyhteydet maitse olivat kehnot. Kesä aikana pääsi järvilaivoilla Lappeidenrantaan ja Viipuriin. Kun Savon rata Kuopioon valmistui v. 1889, sen on täytynyt olla todella mullistava asia.

        Ensimmäinen täysin suomenkielinen oppikoulu perustettiin Jyväskylään v. 1858. Se perustettiin ajan määräysten mukaisesti yläalkeiskoulun. V.1862 nimi muutettiin alkeisopistoksi ja lopullisesti Jyväskylän Lyseoksi v. 1873. Se oli alusta lähtien suoraan yliopistoon johtava koulu. Nurmeksen Henrik Reijosen nuorin poika Erkki kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta v. 1886. Hän eteni sitten maineikkaalle uralle aina Suomen Viron suurlähettilääksi.

       Tällainen koululaitoksen nopea nousu korkeammalle tasolle kuin maaseutujen koulut, oli Joensuussakin seurausta kaupungistumisesta. Joensuun kaupunki oli perustettu 1848. Ensimmäinen alkeiskoulu perustettiin poikakouluna v. 1852. Liperin kirkkoherran aloitteesta ja oikein senaatin hyväksymänä saatiin Joensuuhun yläalkeiskoulu v. 1865.  Se muutettiin 4-luokkaiseksi lyseoksi 1874.

Nimi alkeiskoulu on hiukan harhaanjohtava. Alkeiskoulu oli sama kuin triviaalikouluksi kutsuttu ruosinkielinen koulu monessa kaupungissa. Opetusohjelma oli jo niin kattava, että sen läpäistyään oli mahdollista mennä ylioppilas tutkintoon Helsingin Yliopistoon ja siis kirjoittaa ylioppilaaksi.

         Täydelliseksi yliopistoon johtavaksi 8-luokkaiseksi lyseoksi Joensuun Lyseo muuttui v. 1889.  Ensimmäiset 18 ylioppilaskokelasta valmistuivat v.1893. Alussa ”ylioppilaskirjoitukset” suoritettiin kokonaan Helsingin yliopistossa. Kokeisiin sisältyi kaksi kirjallista koetta sekä professoreiden pitämät suulliset tentit. Vuodesta 1874 lähtien kirjalliset kokeet siirrettiin suoritettavaksi kouluissa. Opettajat lukivat ja arvostelivat tehtävät, mutta lopullinen tutkinnon läpipääsy tapahtui edelleen Helsingin yliopistossa professoreiden suullisissa tenteissä kolmella kielellä suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Näitä tenttejä varten piti olla pukeutunut frakkiin. Kun tentti oli läpi, päästiin Bacherin kauppaan ostamaan valkolakki. Siten kaikista lyseoista Helsinkiin tulleet kokelaat kerääntyivät Alppilaan juhlimaan valmistumista. Tämä juhla kesti kuten myöhemminkin lakkijuhlat aamutunneille.
        Joensuun Lyseon toiminta katsotaan alkaneeksi 1865. Näin tai vaikka vuodesta 1874 laskien, se on toiseksi vanhin suomenkielinen lyseo Jyväskylän Lyseon jälkeen. Yliopiston tentteihin lähdettiin sekä Joensuusta että Kuopiosta laivalla Imatralle tai Viipuriin ja sieltä sitten Pietarin junalla Helsinkiin.

 Savon radan valmistuminen v. 1889 ja Karjalan radan v. 1893 helpottivat ja nopeuttivat yliopistoon lähtöjä oleellisesti.

Kauppakoulu.

     Kauppakoulu perustettiin Joensuuhun 1909. Siitä tuli 2-vuotinen ja nimenomaan suomenkielinen sekä mies- että naisoppilaille tarkoitettu koulu. Lukuvuosi 8 kk oli jaettuna kahteen 4 kuukauden lukukauteen. Opetusainevalikoima ja opetussuunnitelma oli sangen nykyaikainen

- äidinkieli ja kirjeenvaihto
- kirjanpito ja konttorityöt
- laskuoppi ja geometria
- kauppaoppi, kauppaoikeus, kansantaloustiede
- maantiede ja historia
- kemia,fysiikka ja tavaraoppi
- kaunokirjoitus

Lisäksi valinnaisia kaksi kieltä

- ruotsi
- venäjä
-saksa
-englanti

Pääsyvaatimuksena kauppakouluun oli

- ylempi kansakoulukurssi ja vähintään 15 vuoden ikä
- todistus hyvästä maineesta ja nuhteettomasta käytöksestä
- syntymätodistus
- vanhempien nimi ja sääty  

         Koulun johtajalla oli velvollisuus ”mikäli mahdollista pitää silmällä oppilasten käytöstä ja siveellistä elämää koulun ulkopuolellakin”. Isoisäni Paavon Reijonen oli nuorena miehenä työskennellyt sukulaismiesten kaupoissa mm. Joensuussa, Iisalmessa ja Nurmeksessa kaupanhoitajana.  Hän oli arvellut, että tämä olisi sopiva koulutus isälleni Eetu Reijoselle. Isä on ollut ainakin v 1911 koulun oppilaana. Syystä jota en tiedä, hän ei kuitenkaan suorittanut koulua loppuun. Hänelle tuli kuitenkin sen verran hyvä nimi koulun piirissä, että eräs hänen luokka kaveri oli pyytänyt Isää yhtiökumppaniksi linja-auto yritykseen. Liekö ollut esteenä tarpeellisen osakkuuspääomanpuute, kun hän kieltäytyi tarjouksesta. Tästä yrityksestä kehittyi Joensuun seudun merkittävä linja-auto yritys Ruposen liikenne. 

Lähteet.

Rantasalmen historia, Arvo.M.Soininen 1954
Suur-Liperin historia, Maija-Liisa Tuomi 1984
Polvijärven historia, Maija-Liisa Tuomi 2001

WIKI-pedia

Kuopion kaupunki 1809-1818, E. Vaarama 1932
Kuopion Lyseon historia 1872-1922
Kuopion koulut 125v-juhla, CD-ROM.
Reijosten Sukutaulut, Reijosen sukukirjat

Teksti ja kuvat:
Yrjö Reijonen