Tuusmäen historia ja Reijoset

Tuusmäen historia

Tuusmäki kuuluu Rantasalmen kuntaan. Tuusmäentie alkaa noin 16 km Juvalta 5-tien risteyksestä Savonlinnaan päin (tie nro 14). 

Niin pitkälle kun kirkonkirjoista ja verotusdokumenteista voi selvittää kaukaisimmat tunnistetut Reijosten esi-isät ovat asuneet Rantasalmen Tuusmäen neljänneksessä. Vuoden 1571 Hopeaveroluettelosta ilmenee, että Rantasalmen Tuusmäen neljänneksessä on rekisteröity veronmaksajiksi 4 ruokakuntaa Reijosia. (Kartta: Reijolan kylä) Reijoset ovat kirjautuneet myös Ruotsin valtion vero- ja papinverovelvollisiksi. Tämä tarkoittaa, että olemme niin sanotusti ”kotoisin” Ruotsin puolelta siis silloisesta läntisestä ja lutherilaisen kirkon maailmasta.

Tämä tarkoittaa, että tällä paikalla (Kartta: Reijola) on täytynyt olla Reijosten vakiintunut asuinpaikka jo pitempään. Koska Isojaon pöytäkirja vahvistaa omistuksen kolmelle Reijoselle, on hyvä syy olettaa, että tämä paikka on ollut myös jo 1500-luvun lopun hopeaveroluettelossa mainittu Reijosten neljän ruokakunnan asuinpaikka.

Mikä on neljännes ?

1400-1500-luvuilla asutus oli vielä harvaa. Talot olivat yleensä suhteellisen kaukana toisistaan. Tällaiseen tilanteeseen johti kaskiviljelytavan vaatimat laajat tilakohtaiset maa-alueet. Ei tullut mieleen käsittää asutusta kylinä (ennekuin 1700-luvulta lähtien). Joku sopivia verotusyksikkö kuitenkin tarvittiin, jolloin pitäjä jaettiin Rantasalmen tapauksessa neljänneksiin ja ne edelleen kymmenkuntiin.

 Olemme jakaneet sukututkimuksemme kahteen päähaaraan Pohjois-Karjalan haara ja Joroisten haara. Viisi vuotta sitten v. 2013 julkaistussa Sukukirjassa käsitellään pääasiassa Pohjois-Karjalan haaraa. Matti Reijonen on tutkinut Joroisten haaraa. Hän on onnistunut paikantamaan Isojako dokumenteista maantieteellisesti tarkasti Joroisten haaran lähtökohdan.

Häneltä on seikkaperäinen raportti Rantasalmen  Reijosten historiasta vv. 1574 – 1899 sukuseuransivujen osiossa Jäsensivut/ Reijosten historiaa. Vierailimme kesäretkellä v. 2016 juuri tuolla Roppolan tilalla (Kolkonrannantie 325).

Isojako

Isojako-prosessi aloitettiin Ruotsin vallan aikana 1765. Operaatio saatiin päätökseen keisarivallan aikana vv. 1830-1850. Sen tuloksena maat ja metsät inventointiin ja rekisteröintiin nimettyjen henkilöiden omaisuudeksi.

Rantasalmen yleistä historiaa 1500-1600-luvuilla.

Rantasalmi muodostuu pääasiassa kolmesta suuresta järvestä ja niiden välisistä harjanteista. Tuusjärvi ja Kolkonjärvi vaikuttavat kartalla pieniltä verrattuna Haukiveteen, mutta ovat kuitenkin hyvänkokoisia järviä. Tuusjärvi on 11 km pitkä ja 1-3 km leveä. Kolkonjärvi 15 km pitkä ja 2 km leveä. Kolkon järvi on syvä, 30 m syvyisiä alueita ja vesi on kirkasta.

Rantasalmi on hallinnollisena yksikkönä perustettu asteittain vv. 1526-1580. Rantasalmen seurakunta ts. kirkko ja oma pappi itsenäistettiin Juvan kappeliseurakunnasta, Mikael Agricolan piispantarkastuksen aloitteesta vuonna 1578 ja Ruotsin kuninkaan Juhana III määräyskirjeellä.

 Rantasalmi oli tuohon aikaan suuri kunta. Siihen kuuluivat Haukiveden länsi- ja eteläpuoli ”Maakansa”, joka oli pääasutusaluetta. Rantasalmeen kuuluivat lisäksi järven pohjois- ja itäpuolella olevat nykyiset Kangaslammen ja Heinäveden kunnat sekä osa Joroisten itäosaa. Tämä ”Vesikansaksi” kutsuttu Itäosa, oli itse asiassa Liperin rajanaapuri.              

Rantasalmella on vahva historia. Itseäni on kiinnostanut erityisesti Tuusmäen historia. Se on Rantasalmen vanhin asutusalue. Tuusmäki rajautuu Tuusjärven ja Kolkonjärven välisiin harjanteisiin. Kun ajelee Tuusmäentietä (hyväkuntoinen hiekkatie lähtien tieltä nro 14 Juva – Savonlinna) avautuu avara, avoin peltomaisema länteen Tuusjärvelle päin.

Maisema on aivan  ihanteellista maanviljelysmaisemaa. Laajoja lievästi kaltevia rinnepeltoja, ei vesivaikeuksia, avoimia auringolle kokopäiväisesti, hyvin hoidettuja metsiä.

 

 

Tämä maisema voittaa oman sukutilani Mantilan peltomaiseman Pohjois-Karjalassa 6-0 ja Uudenmaakin sadevesien hallinnan kannalta liian tasaisen maiseman 4-0. Niinpä siellä näkee suuria vankkoja maitotiloja. Uusille tilakeskuksen rakennuksille näyttää muotoutuneen oma tyypillinen paikallinen arkkitehtuurinsakin. Reijosten olisi kannattanut, näin jälkiviisaasti, jäädä vaan asumaan Tuusmäkeen.

Raudan valmistuskulttuuri.

Tuusmäki oli alun alkaen omanlainen. Siellä oli jo 1500-luvulla 10-15 taloa lähekkäin kylämäisessä muodossa. Tämän on katsottu johtuneen siitä, että Tuusjärvessä oli paljon järvimalmia. Asukkaat saattoivat itse seuloa sitä järvestä ja pasuttaa harkkoraudaksi maakuopissa ”rautahyteissä”. Ruotsin valtiollakin oli pasuttamo vv. 1570-1600 Kolkonjoen niskalla järven pohjoispäässä Olavinlinnan tarpeisiin.

 

 

Mistä järvimalmi on tullut – syntynyt ?

Järvimalmin syntymiseen tarvitaan rautaoksideja maa-aineksissa, sopivasti humuspitoista pohjavettä ja järvien hiekkarantoja. Sadevesi liuottaa maan humuskerroksista humushappoja ja hiilihappoa. Nämä hapot puolestaan liuottavat pääasiassa syvemmällä olevista maa-aineksista raudan oksideja, myös kallioiden pinnoista, jos rautapitoisia kallioita on järven läheisyydessä. Rautaoksidit lähtevät liikkumaan pohjaveden mukana.

Kun pohjavesi kohtaa järven rannan, joka on hiekkaranta, rautaoksidit saostuvat hiekkakerrokseen rantapenkereessä. Rantamaa pitää olla nimenomaan hienoa hiekkaa.(Kuva) Keskemmällä järveä pohja on usein savinen tai mutapohja, johon rautaoksidit ei saostu.

Malmi muotoutuu 1,5 – 3 metrin syvyyteen joko haulimaiseen muotoon tai

 

 

 

 

 

 

 

tai  pieniksi kilpikappaleiksi.

Jos malmia on runsaasti ja aikaa paljon, kilvet ja kuulat voivat muodostaa isompia levyjä.

Pienen kappalekokonsa ja rannan läheisyyden vuoksi on ilmeistä, että malmin nostaminen onnistui aivan kotikonsteilla. Malmi huuhdottiin puhtaaksi liejusta rantavedessä

Pienen kappalekokonsa ja rannan läheisyyden vuoksi on ilmeistä, että malmin nostaminen onnistui aivan kotikonsteilla. Malmi huuhdottiin puhtaaksi liejusta rantavedessä

Malmi vedettiin ilmeisesti saaveissa reellä hevosella hytin viereen, josta  malmi oli helppo lapioida kerroksittain puuhiilen kanssa hyttiin. Sitten vain tulet alle ja pasuttamaan

Kuonaa Hyttimiemen pasutuspaikalta

Pasutuksessa rauta eroaa malmista sulana massana ja jäljelle jää kuona. Järvimalmia esiintyi Suomen järviseuduilla Pori – Lappeenranta linjasta pohjoiseen ja Pori - Nurmes linjasta etelään. Rautaoksidipitoisuudet vaihtelivat 40 > 70 %:iin. Raudan valmistus kulttuuri oli vahvana Tuusmäellä 1500-luvun lopulta 1600 luvun puoliväliin. Pasutushyttien jäännöksiä löytyy toistakymmentä. Hyttien suuri määrä kertoo siitä, että järvessä on ollut malmia runsaasti ja se on ollut hyvälaatuista. 

Suuri hyttipaikka on Hyttiniementien varressa noin 2 km Tuusmäentien liittymästä  Juva – Savonlinnantiellä (Nr 14)  Paikalla on selvät opasteet.

 Tuusmäessä oli siis varhaisteollista toimintaa, vaikka kaskiviljelys ja kalastus olivatkin pääelinkeinoja. Historian tutkija Antero Pelkonen ihmettelee kirjassaan ”Entisajan muistoja Rantasalmen kihlakunnasta (Helsinki 1902)”, miksi rantasalmelaiset talonpojat eivät näyttäneet olleen juuri lainkaan kiinnostuneita nautintaerämaista kuten muissa lähikunnissa (Juva, Sulkava, Sääminki). No, eihän niin sanotusti maksanut vaivaa lähteä soutamaan peninkulmien päähän esim. nykyisen Kuopion seuduille, muutaman jäniksen, ketun ja oravan nahkan takia, kun kotikulmilla

saattoi valmistaa harkkorautaa. Rauta oli tarpeellista. Raudanvalmistus ”poiki” myös sepän ammattikuntaa Tuusmäelle. Paikalliset sepät pystyivät siitä valmistamaan hyviä kirveitä, veitsiä ja  oven lukkoja. Raudalla saattoi maksaa osan veroistaan. Paikalliset sepät kehittyivät niin ammattitaitoisiksi, että Ruotsin kuningas pyysi Olavinlinnan päällikköä muuttamaan näitä seppiä Lounais-Suomeen, jossa hyvistä sepistä oli puutetta. Etelärannikolla oli aloittelemassa Billnäsin ja Fiskarsin tehtaat.

Kyläyhdistys on teettänyt pasutushytin yo. mallikappaleen kyläkeskukseen, jossa se on vapaasti näytillä

Malmivarat tulivat kuitenkin käytettyä loppuun, niin että 1700-luvulle tultaessa vain harvat  jaksoivat enää nähdä vaivaa seuloa vähentyneitä malmivaroja.

 

Tuusmäellä pidetään vuosittain kyläpäivät. Niistä tiedotetaan nettisivuilla. Tämä kulttuurihistoria on antanut Tuusmäkeläisille vahvan itsetunnon. Tuusmäki on vireä omatoiminen kyläyhteisö. He ovat teettäneet Tuusmäelle kyläsuunnitelman, joka on nähtävillä kylän omalla nettisivulla  - tuusmaki.net.  

 

 

 

Lähteet:
Antero Pelkonen, Entisajan muistoja Rantasalmen kihlakunnasta (1902)
Arvo M Soininen, Rantasalmen historia (1954)
Eevert Laine, Suomen vuoritoimi  (1952)
B. Aarnio, Järvimalmit
Kyläyhdistys, Tuusmäen kyläsuunnitelma
Reijosten sukukirja                   
Henrik Meinander, Suomen historia (2006)